Vaikka viime postauksesta on jälleen vierähtänyt melkein 3 viikkoa, te ootte kommentoineet erittäin ahkerasti ja uusia lukijoitakin on tullut (tässähän ollaan jo pelottavan lähellä neljääsataa) ! Ootte liian ihania, en ansaitse tollasia lukijoita ;-;
Ylläolevien Allin kanssa pari viikkoa sitten otettujen kuvien lisäksi postaan viimein kuvatarinaa! Ja koska viime kerrasta on jo jotain neljä kuukautta, suosittelen lukemaan
edellisen osan muistin virkistämiseksi.
En millään saanut oikeanlaista musiikkia löydettyä, joten tällä kertaa taustalla on pelkkä hiljaisuus.
kuulostipa runolliselta Kuvatarinan alku on myös enemmän kuin sekava, mutta se on vähänniinkuin tarkoituskin x) Joten älkää välittäkö, selitys löytyy kyllä!
p i c f i c • pain game
▷ v : tuntematon liittolainen ◁
Promise: *herää hätkähtäen*
Promise: *nousee istumaan ja hieroo päätään* Oliko se vain unta?
Promise: Taisin torkahtaa olohuoneeseen aiemmin - ehkä pitäisi mennä sänkyyn nukkumaan.
Promise: *huomaa lähtiessään raollaan olevan oven* Hm? Tätä huonetta minä en ole aikaisemmin huomannut.
Promise: Ei kai tässä auta muu kuin ottaa tarkemmin selvää!
Promise: *näkee Meredyn lattialla istumassa*
Promise: *peruuttaa takaisin oviaukkoon mykkänä kauhusta* Mi... mitä ihmettä?
Promise: *lyyhistyy lattialle oven ulkopuolelle ja tuijottaa kauhuissaan tyhjyyteen* Miksi ne pitävät ihmistä talossa lukittuna? Tämän on pakko olla taas unta...
Meredy: Mitä sinä pelkäät?
Promise: *kääntää katseensa peloissaan äänen suuntaan*
Promise: *kurkkaa oviaukosta pelokkaana* s.. sanoitko sinä jotain... ?
Meredy: Niin. Älä pelkää minua.
Promise: *istuu Meredyn eteen* Mitä sinä tarkoitat?
Meredy: *vetää hihaansa ylemmäs niin, että siinä oleva merkki näkyy* Tätä.
Promise: Sinäkö tiedät, että minäkin - ?
Meredy: Kyllä - tiedän että sinut on merkitty.
Meredy: *ojentaa kätensä Promisea kohti*
Promise: *tarttuu käteen epävarmasti*
Meredy: *katsoo Promisea totisena* Älä luota niihin ihmisiin. Sinä näet, mitä he tekivät minulle.
Promise: *vetää kätensä varovaisesti pois* En... En luota.
Meredy: *katsoo, kun Promise lähtee huoneesta* Hyvä.
Seuraavana aamuna
Irina: *taputtaa käsiään yhteen* No niin, Promise! Käy makuulle minun eteeni, niin voimme aloittaa tuon merkin poistamisen.
Promise: *tekee niin kuin käsketään*
Irina: Vaikka tämän poistaminen on hieman normaalia hankalampaa, sinulla ei ole mitään syytä huoleen. Sinun parantamisesi on nyt minun - ja meidän kaikkien - tärkein prioriteetti.
Nicki: *katsoo noita kahta vierestä* Tärkein prioriteetti...
Nicki: Mistä lähtien pikku Promisen auttamisesta tuli tärkeämpi huoli kuin murhaaja vierashuoneessamme?
Nicki: On kulunut jo yli puoli vuotta, minä aikana emme ole tehneet asialle yhtikäs mitään. Hän on yhä hengissä, eikä ole sanonut sanaakaan.
Nicki: Mutta minä olen saanut tarpeekseni.
Se tyttö kuolee tämän viikon aikana.
