Tää postaus on ommattu Allille, jonka synttärit oli viime lauantaina mutta unohdin postata silloin. xd Muttaaa hyvää myöhäistä syntympäpäivää sinulle ♥♥
Hellurei.
Hellurei.
ANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSI kamalasti ;-; En oo postannu 11 päivään, olen pahoillani Dx Huono ilma yllätti, enkä oikeen tienny, mitä postaisin. Pyydän syvästi anteeksi tästä tauosta, lupaan että tää ei toistu u__u
Muttasiistosiaan. Kuvailin teille jotakin, ja se jotakin on KUVATARINAA! Tää osa ei tavallaan oo eka, vaan pieni palanen Irinan menneisyydestä, joka teidän tulis tietää ennen kunnon tarinan alottamista. Tarinan "oikeeseen" alkuun saattaa vielä mennä yli parikin viikkoa, sori :/
Tää tarina tosiaan on Irinan menneisyyttä, jonka oon itse asiassa jo aiemminkin postannut, mutta koska siitä kuvatarinasta on jo vuosi, niin en kehtaa linkata sitä teille tai mitään XD Niille, jotka sen aiemman tarinan on lukenu, tän tarinan ei varmaan pitäis haitata koska tää versio on ainakin vähän edellisestä poikkeava.
Tää tarina tosiaan on Irinan menneisyyttä, jonka oon itse asiassa jo aiemminkin postannut, mutta koska siitä kuvatarinasta on jo vuosi, niin en kehtaa linkata sitä teille tai mitään XD Niille, jotka sen aiemman tarinan on lukenu, tän tarinan ei varmaan pitäis haitata koska tää versio on ainakin vähän edellisestä poikkeava.
Ja yks juttu vielä. Promise on kt'ssä Haruki, henkilö Irinan menneisyydestä. Promise ei kuitenkaan oo mitenkään linkittynyt Haruun, vaan sattuu pelkästään nyt esittämään sitä. ja promise onkin päässy esittämään aikan paljon porukkaa viime aikoina XD
Mutta eipäs tuhlailla aikaa enempää, vaan mennään kuvatarinan pariin.
p i c f i c • pain game
▷ prelude ◁
Viisi vuotta aikaisemmin
Irina: Olen tuntenut Harukin nyt kolme vuotta, ja olemme olleet parhaat ystävät siitä asti.
Irina: Kun muutin tänne, en tuntenut ketään. Sitten tutustuin Haruun.
Irina: Hän on oikeastaan ainoa ystäväni, enkä ole hänen seurassaan ujo niin kuin muiden kanssa olen.
Haruki: Mitäs mietit, Irina? ^^
Irina: En mitään ihmeellistä. *hymyilee*
Haruki: Okei. Kuule, minun pitää kertoa sinulle jotain.
Irina: Kerro vain.
Haruki: Minä olin eilen kävelemässä koulusta kotiin, kun sain yhtäkkiä jonkin... kohtauksen.
Haruki: Päässäni välähteli kuvia jonkinlaisesta merkistä, ja loppujen lopuksi pyörryin.
Haruki: Sitten käteeni ilmestyi merkki - sama kuin se, jonka näin kohtaukseni aikana.
Haruki: *nostaa kättään* Ja se on minulla vieläkin.
Irina: *katsoo silmät suurina Harun kättä* Mikä ihme tuo on?
Haruki: En ole varma. Mutta minusta tuntuu, että se määrittää kohtaloni.
Haruki: *huokaisee syvään* Minusta pitää tulla parantaja.
Irina: Niin mikä?
Haruki: Parantaja. En edes itsekään tiedä kunnolla, mitä se tarkoittaa. Ihan kuin joku olisi tunkenut ne ajatukset päähäni, kun sain sen kohtauksen.
Haruki: Tiedän, että se kuulostaa hullulta. Minusta vain tuntui, että voisin kertoa sinulle.
Irina: Minä uskon sinua. Voit kertoa minulle aina ihan kaiken.
tämä näyttää lähentelyltä mutta ei ole sitä
Haruki: *halaa Irinaa* Kiitos.
Haruki: *nousee ylös* Minun olisi varmaan parempi mennä. Nähdään taas!
Irina: Moikka!
-- Puoli tuntia myöhemmin --
Irina: Minäkin varmaan lähden kotiin... *nousee ja lähtee kävelemään*
Irina: Mitä ihmettä tuolla on?
Irina: *silmät laajenevat* Haru! *juoksee häntä kohti*
Irina: *istuu polviaan myöten lumessa Harun edessä* Miksi ihmeessä sinä täällä makaat?
Irina: *nostaa järkyttyneenä kätensä suun eteen* Ei, tämä ei ole mahdollista...
Irina: Hän on aivan kylmä... mutta Haru oli täällä vain puoli tuntia. Siinä ajassa ei vielä jäädy.
Irina: Tuo merkki. Parantajat.
Irina: Kaikki se muu, mistä hän puhui.
Irina: *perääntyy Harukin luota* Mihin sinä olet oikein sekaantunut?
Siihen, mihin sinä sekaannut nyt.
Irina: *katsoo ympärilleen peloissaan* Kuka puhuu?
Sinun ystävästäsi ei koskaan pitänytkään tulla parantajaa, merkki ei tarkoita sitä.
Hän on pelkkä sivu-uhri. Sinusta sen sijaan tulee parantaja.
Irina: Kukaan... kukaan ei voi pakottaa minua.
Tyttö pieni, alitajunnassasi sinä olet päättänyt sen jo. Sitä paitsi sinä olet jo parantaja.
Irina: *nostaa katseensa järkyttyneenä* Mitä minulle on tapahtunut?
Irina: *näkökenttä sumenee* Minä... minä...
Irina: *kaatuu velttona maahan* Minä autan sinua vielä, Haruki.
Kommentit ovat tervetulleita ♥
Viisi vuotta aikaisemmin
Irina: Olen tuntenut Harukin nyt kolme vuotta, ja olemme olleet parhaat ystävät siitä asti.
Irina: Kun muutin tänne, en tuntenut ketään. Sitten tutustuin Haruun.
Irina: Hän on oikeastaan ainoa ystäväni, enkä ole hänen seurassaan ujo niin kuin muiden kanssa olen.
Haruki: Mitäs mietit, Irina? ^^
Irina: En mitään ihmeellistä. *hymyilee*
Haruki: Okei. Kuule, minun pitää kertoa sinulle jotain.
Irina: Kerro vain.
Haruki: Minä olin eilen kävelemässä koulusta kotiin, kun sain yhtäkkiä jonkin... kohtauksen.
Haruki: Päässäni välähteli kuvia jonkinlaisesta merkistä, ja loppujen lopuksi pyörryin.
Haruki: Sitten käteeni ilmestyi merkki - sama kuin se, jonka näin kohtaukseni aikana.
Haruki: *nostaa kättään* Ja se on minulla vieläkin.
Irina: *katsoo silmät suurina Harun kättä* Mikä ihme tuo on?
Haruki: En ole varma. Mutta minusta tuntuu, että se määrittää kohtaloni.
Haruki: *huokaisee syvään* Minusta pitää tulla parantaja.
Irina: Niin mikä?
Haruki: Parantaja. En edes itsekään tiedä kunnolla, mitä se tarkoittaa. Ihan kuin joku olisi tunkenut ne ajatukset päähäni, kun sain sen kohtauksen.
Haruki: Tiedän, että se kuulostaa hullulta. Minusta vain tuntui, että voisin kertoa sinulle.
Irina: Minä uskon sinua. Voit kertoa minulle aina ihan kaiken.
Haruki: *halaa Irinaa* Kiitos.
Haruki: *nousee ylös* Minun olisi varmaan parempi mennä. Nähdään taas!
Irina: Moikka!
-- Puoli tuntia myöhemmin --
Irina: Minäkin varmaan lähden kotiin... *nousee ja lähtee kävelemään*
Irina: Mitä ihmettä tuolla on?
Irina: *silmät laajenevat* Haru! *juoksee häntä kohti*
Irina: *istuu polviaan myöten lumessa Harun edessä* Miksi ihmeessä sinä täällä makaat?
Irina: *nostaa järkyttyneenä kätensä suun eteen* Ei, tämä ei ole mahdollista...
Irina: Hän on aivan kylmä... mutta Haru oli täällä vain puoli tuntia. Siinä ajassa ei vielä jäädy.
Irina: Tuo merkki. Parantajat.
Irina: Kaikki se muu, mistä hän puhui.
Irina: *perääntyy Harukin luota* Mihin sinä olet oikein sekaantunut?
Siihen, mihin sinä sekaannut nyt.
Irina: *katsoo ympärilleen peloissaan* Kuka puhuu?
Sinun ystävästäsi ei koskaan pitänytkään tulla parantajaa, merkki ei tarkoita sitä.
Hän on pelkkä sivu-uhri. Sinusta sen sijaan tulee parantaja.
Irina: Kukaan... kukaan ei voi pakottaa minua.
Tyttö pieni, alitajunnassasi sinä olet päättänyt sen jo. Sitä paitsi sinä olet jo parantaja.
Irina: *nostaa katseensa järkyttyneenä* Mitä minulle on tapahtunut?
Irina: *näkökenttä sumenee* Minä... minä...
Irina: *kaatuu velttona maahan* Minä autan sinua vielä, Haruki.
Kommentit ovat tervetulleita ♥
